Pikantti yksityiskohta jota suomen hotellien henkilökunnalla ei taida olla. Käsiraudat vyössä.
---
Kahdeksan tuntia ja rapiat unimaassa saa ihmeitä aikaan lentokoneyön ja parin lyhyen Suomiyön jäljiltä. Olemme mopovuokraamossa yhdeksältä. Siellä on onni onnettomuudessa. Rekka jonka kyydissä ryhmämme pyörät olivat matkalla Cape Townista Johannesburgiin on tehnyt eilen täyden voltin ja pyörämme ovat levinneet romuna pellolle 200km Johannesburgista länteen. Vuokraamossa on tasan 7 pyörää jotka saamme allemme. 1 1200GS Adventure, 1 1200GS, 2 800GS ja 3 700GS. Eli pääsemme ongelmitta matkaan.
Maisemat paranevat koko päivän ja korkeudet vaihtelevat. Parhaimmillaa käymme 1950 metrin korkeudessa. White River, päivän päättärimme on 830m meren pinnan yläpuolella. Muutama sadekuuro yrittää uhitella meille, mutta sateet loppuvat heti kun Hessu ja Hansu vetävät tuhdit sadehaalarit päällensä. Hessu vielä kalossitkin, jotka sujahtavat kätevästi lenkkareiden päälle Hessun ja Antin 15 minuutin yhteisen punnerruksen jälkeen. Ennen Hessun kalosseja Timppa K kadottaa takalaukkunsa maissipeltoon huomaamatta että kadottaa. Timppa V sen sijaan huomaan maissipeltoon lentävän laukun ja löytääkin sen... :) ... yritän ostaa seuraavalla huoltoasemalla liinan laukun tueksi. Modernilta huoltoasemalta löytyy kaikki tuttipullosta seeprannahkaan mutta ei mitään sidontatarpeita.
White Riverin hotellimme on hyvä ellei erinomainen. Pieni puute on että siinä ei ole ravintolaa. Eikä kävelyetäisyydellä ole ravintolaa. Eikä kaupungissa ole yhtään taksia! Home delivery ravintoloita sen sijaan on... soitamme home deliveryyn. Home deliveryt eivät tuo kuitenkaan viiniä pöytään. Lähetän pojan asialle... matkanjohtajan. Olen monenlaisissa alkoissa käynnyt mutta tämä yksi mieleenpainuvimmista. Kaikki 'valkoisten' liguer storet ovat jo kiinni. Todistettuani sen itselleni ajan huoltoasemaan pihaan kysymään mistä viinipullo tai kaksi. Paikalla yksi henkilökunta ja yksi asiakas. Molemmat raapivat hetken takaraivoaan kunnes asiakas sanoo että 'follow me'.
Ajamme kaupungin laidalle, jossa käännymme yhdeltä pimeältä sivukadulta toiselle. Kadun mielessäni että otin koko lompakon luottokortteineen mukaani. Huoltamon asikas pysähtyy pimeälle sisäpihalle. Vasemman puoleissa rakennuksessa soi afroreggea tuhannella desibelillä. Olen ainoa valkonaama pihalla ja hetkeä myöhemmin sisällä. Huoltamon asiakas, musta, on mukanani ja johdattaa minut ravintolan perälle jossa kaltereiden takana on 'alko'. Huoltamon asiakas ei selvästikkään aio ryöstää minua. Alan olla siitä vakuuttunut. Ja olen vakuuttunut kun hän kantaa viinit ja oluet pyörälle ja opastaa minut takasin valaistulle pääkadulle.
---
---
Takalaukun onneton kadottaja... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti